Miksi juuri minä sairastuin syöpään?

Sattumankauppaa, sanoivat lääkärit. Minun kohdallani mikään tyypillisimmistä rintasyöpään sairastumisen syistä ei toteutunut. Ei ylipainoa, ei tupakointia, ei hormonihorvaushoitoja, ei perinnöllisyysriskiäkään (tai ainakaan tutkimuksia ei katsottu aiheellisiksi). Ja ikääkin tuossa kohtaa, tammikuussa 2023 rintasyöpädiagnoosin saadessani, vasta 43 vuotta.

Vasta vuotta aiemmin olin käynyt edellisen kerran mammografiassa ja ultrassa. Mastopatiaa - eli nestekystia olivat tissini täynnä. Mutta mitään muuta ei tuolloin tutkimuksissa todettu. Muistan kummallisen tunteen tulosten jälkeen. En ollut helpottunut. Olin pettynyt. Etten tälläkään tavoin saanut syytä irrottautua entisestä.

Uuden äärellä ilman hiuksia

Varo mitä toivot - sillä se saattaa toteutua

Sainko tuolla tuumailullani sitten universumin toteuttamaan toivomani tuloksen, vai tiesinkö jo tuolloin alitajuisesti syöpäläisen olemassaolosta?

Joka tapauksessa jotakuinkin tasan vuoden kuluttua edellisestä tutkimuksesta huomasin peiliin katsoessani oikeassa rinnassani kuopan. Jonkin aikaa seurailin tilannetta, josko tuo olisi ollut vain kaarituen painauma. Vähän hävettikin, jos taas tuppautuisin tutkimuksiin turhan takia, näin pian edellisen kuvauksen jälkeen.

Kunnes eräs kurssikaveri tuli kirjallisuusterapiaopintojen päättäjäisissä halaamaan, todeten: " En tiedä, miksi mun täytyy tää sulle sanoa, mutta sä oot tosi rohkea". Minä tiesin.

Ja seuraavana aamuna varasin ajan tutkimuksiin.

Diagnoosin saadessani en siis yllättynyt. En ajatellut "miksi juuri minä" . En ajatellut elämän kohtelevan epäreilusti. Vahva tunne sisälläni oli nyt totta. Olin odottanut jotakin, en vain tiennyt mitä. Nyt tiesin.

Olin jo useamman vuoden ajan miettinyt, mitä muuta elämällä olisi tarjottavanaan. "Ihan kiva" ei enää kelvannut. Muut ihailivat ja kehuivat töitäni, ja samaan aikaan ääni sisälläni kiljui aina vain kovempaa - Mitä muuta elämällä olisi tarjottavanaan? Olin turhautunut, kyllästynyt, hukannut suunnan. Enkä vain uskaltanut astua eteenpäin.

En, vaikka tiesin jo tasan tarkkaan, että tarkoitukseni oli tehdä jotain muuta kuin sitä, mitä siihen astisen elämäni ajan olin tehnyt. Takkitehtailijan ja ompelualan ammattilaisen 15 vuotta kestänyt taival oli yksi etappi elämässäni, ja nyt oli alkamassa kokonaan toinen tie.

En kuitenkaan aiemmin uskaltanut ottaa askelta tyhjyyteen, tietämättömyyteen. Ja siihen minut kuitenkin lopulta pakotettiin, kun en itse uskaltanut. Sairastuessani koin siis todella vahvasti, että kaikella tällä on tarkoitus. Tämä kokemus tarvittiin, että uskaltaisin vihdoin alkaa elää elämääni niinkuin itse haluan, eikä kuten muut toivovat.

Mutta mitä minä sitten oikeasti halusin? Entä ellen tiedäkään suuntaa? Ainoa osviittani oli, että "jotain muuta - mitä tahansa muuta, kuin puolikuollutta elämää". Ja näillä eväillä, tuore rintasyöpädiagnoosi takataskussa, Universumi vastasi avunpyyntööni. Kun oppilas on valmis, opettaja saapuu. Ja niin minut johdatettiin oman valmentajani luokse.

Kohtasin valmentajan, jonka viisaus ja kokemuksellinen tietotaito, sekä ymmärrys kehollisesta eli somaattisesta työskentelystä valmennuskontekstissa inspiroi minua suuresti. Tällä tavalla, kokonaisvaltaisesti minäkin haluaisin auttaa ihmisiä eteenpäin omassa elämässään. Ja tuohon "oljenkorteen" päätin tarttua matkalla kohti uutta.

Sattumankauppaa, tuuripeliä - vai jonkin suuremman johdatusta?

Joku uskoo sattumaan, toinen Jumalaan, kolmas johonkin suurempaan voimaan. Itse koen, että jonkin suuremman voiman johdatus on ollut vahvasti mukana matkallani. Olen kohdannut juuri oikeita ihmisiä oikeaan aikaan. Ja niin nytkin. Minä tarvitsin tuon kokemuksen syövästä saadakseni itseni irti aiemmasta ammatistani. Tarvitsin sen ottaakseni vihdoin askeleita uuteen. Tarvitsin sen kasvaakseni siksi ihmiseksi, joka olen nyt - ja joksi olen edelleen kasvamassa.

Sattumana en siis sairastumistani pitänyt. Sen tiedon ja ymmärryksen perusteella, jota sairastumisvuoteni aikana ja sen jälkeen on kertynyt, on minulla vahva ymmärrys tunteiden - etenkin tukahdutettujen tunteiden aiheuttaman stressin vaikutuksesta sairauden perimmäisenä syntysyynä. Tuo aihe ansaitsee kuitenkin aivan oman tilansa, joten siitä lisää seuraavissa kirjoituksissa .